Mielenterveyden edistäminen

Mielenterveyden edistämisellä tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään tukemaan optimaalisen mielenterveyden toteutumista. Mielenterveys ei ole vain mielen sairauksien puuttumista, vaan se tulee ymmärtää yksilön voimavarana. Onkin tärkeää huomata, että mielenterveyden häiriö ja mielenterveys ovat kaksi eri käsitettä. Mielenterveys käsitteenä tarkoittaa muun muassa elämänhallintaa, itsetuntoa, elinvoimaisuutta ja henkistä vastustuskykyä. Muita hyvän mielenterveyden tunnusmerkkejä ovat hyvä toimintakyky ja kyky luoda ihmissuhteita. Mielenterveyden eroa mielen sairaudesta on haluttu korostaa ottamalla käyttöön käsite "positiivinen mielenterveys" (Bradburn 1965). Positiivinen mielenterveys on elämän kivijalka, joka mahdollistaa elämänilon ja toivon, tukee arjessa jaksamista ja auttaa kestämään vastoinkäymisiä ja selviytymään niistä. Tunnetasolla mielenterveys on hyvinvoinnin kokemista (Heiskanen ym. 2006).

Panostaminen terveystekijöihin riskitekijöiden sijaan

Edellä esitettyä mielenterveyden ja mielenterveyden häiriön käsitteellistä erottelua mukaillen myös mielenterveyden edistäminen voidaan erottaa mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisystä. Ehkäisevä mielenterveystyö pyrkii psykiatristen sairauksien ehkäisyyn, kun taas mielenterveyden edistäminen eli promootiotyö pyrkii vahvistamaan positiivista mielenterveyttä. Mielenterveyden edistämiselle on keskeistä terveyttä hoitava (salutogeeninen) lähestymistapa perinteisen sairaus- ja häiriökeskeisen ajattelun sijaan. Riskiryhmissä olevien ihmisten erittelyn ja jopa erottelemisen sijaan pyritään löytämään yleisiä tapoja, joilla edistää kaikkien ihmisten terveystekijöitä.

Ilman mielenterveyttä ei ole terveyttä

Yleinen terveyttä edistävä kansanterveystyö korostaa pääasiassa ruumiillista terveyttä. Pyrkimyksenä on parantaa ravitsemus- ja liikuntatottumuksia sekä ehkäistä tupakointia ja runsasta alkoholin kulutusta. Tämä kapea näkemys terveydestä sivuuttaa seikan, että erilaiset mielenterveyden häiriöt muodostavat yhä suuremman osan sairaustaakasta ja pahoinvoinnista. Keskimääräisen elinajanodotteen pidentymisestä ja yleisen terveystilanteen paranemisesta huolimatta ahdistuneisuuteen, univaikeuksiin ja väsymykseen liittyvät ongelmat lisääntyvät.

Monesti syntyykin tunne, että kansanterveystyö pitää ruumiillisen terveyden kohentamiseen tähtäävää työtä mielenterveyden eteen tehtävää työtä tärkeämpänä. Yleisessä terveydenedistämistyössä myös usein unohdetaan mielenterveyttä määrittävät tekijät. Tämä nousee esille esimerkiksi tuoreessa terveyden edistämisen laatusuosituksessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006), jossa mielenterveyden edistäminen on unohdettu lähestulkoon kokonaan.

Nykyisessä tietoyhteiskunnassa hyvä mielenterveys on yksi tärkeimmistä työntekijöiden ominaisuuksista. Tästä syystä kunnissa ja eri organisaatioissa tapahtuva terveyden edistämistyö on laajennettava kattamaan myös mielenterveyden edistäminen. Mielenterveyden edistämisen toteuttamiseen tarvitaan tukea kansallisilta toimijoilta aivan uudenlaisella otteella.

Mielenterveydellä on monia määrittäviä tekijöitä

Yksilön mielenterveyttä määrittävät useat yhtäaikaisesti vaikuttavat tekijät. Näitä ovat muun muassa biologiset tekijät (kuten perintötekijät ja huumeiden käyttö), psykologiset tekijät (kuten kasvatus ja itseluottamus) sekä sosiaaliset tekijät (kuten perhesuhteet ja sosiaalinen verkosto). Mielenterveyden edistämistyö on suunnattava mielenterveyttä määrittäviin tekijöihin. Nämä tekijät ovat usein terveyssektorin ulkopuolella, joten menestyksekkäältä mielenterveyden edistämistyöltä vaaditaan rajoja ylittäviä ja poikkisektoraalisia toimia (WHO 2004).

Hyvällä mielenterveydellä on heijastusvaikutuksia

Mielenterveyden edistämistyö ei vaikuta ainoastaan yksilön mielenterveyteen. Kohentunut mielenterveys luo heijastusvaikutuksia muun muassa vähentyneen alkoholin ja huumeiden käytön (monet käyttävät huumeita vähentääkseen psyykkistä pahoinvointiaan), kohentuneen työkyvyn ja tuottavuuden sekä ruumiillisen terveyden muodossa (masennus ja muut mielenterveyden häiriöt ovat riskitekijöitä monille ruumiilliselle sairauksille kuten diabetekselle ja sydänsairauksille).

Mielenterveyteen voidaan vaikuttaa

Tutkimus on osoittanut, että näyttöön perustuvat mielenterveyden edistämistoimenpiteet ovat tehokkaita. Toimenpiteet ovat terveydenhuollon lisäksi toteutettavissa esimerkiksi koulusektorilla, nuorisotyössä, päivähoidossa, kaupunkisuunnittelussa ja kiinteistösektorilla. Mielenterveyden edistämistyö on tästä huolimatta puutteellista. Useimmilta kunnilta puuttuvat sekä mielenterveystyön kokonaissuunnitelmat että henkilöresurssit, joilla kunnan asukkaiden mielenterveyttä voitaisiin edistää (Harjajärvi 2007).

Yksilön perimmäiset oikeudet ovat tärkeitä mielenterveydelle. Demokraattinen kansalaisyhteiskunta tarjoaa hyvän lähtökohdan mielenterveyden edistämistyölle. Mielenterveyteen vaikuttavien seuraamusten huomioiminen päätöksenteossa ei kuitenkaan ole itsestään selvää kunnissa. Monessa tapauksessa mielenterveyteen kohdistuvia seurauksia ei tulla edes ajatelleeksi.

Mielenterveys on parhaiten mukana toimenpiteissä, joissa toimitaan yhdessä

Osa mielenterveyttä määrittävistä tekijöistä on sellaisia, joihin yksilö voi itse vaikuttaa omilla valinnoillaan. Useisiin määrittäviin tekijöihin voidaan kuitenkin vaikuttaa ainoastaan yhteisillä, yhteiskunnallisen tason toimenpiteillä. Maailman terveysjärjestön Ottawa-julistus korostaa, että terveyden edistämistyössä keskeisen lähtökohdan muodostavat rakenteelliset panostukset, joilla luodaan terveyttä tukeva elinympäristöä ja oikeudenmukaisia lähtökohtia terveydelle. Väestöön kohdistuvassa mielenterveyden edistämistyössä pyritään lisäämään terveystekijöitä muun muassa luomalla tukea antavia elinympäristöjä. Panostukset kohdennetaan toimiin, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa omaan elämäntilanteeseensa ja lähiympäristöönsä, tukevat sosiaalista juurtumista ja aktiivista osallistumista, helpottavat arjen vaatimuksista selviytymistä ja terveellisten valintojen tekemistä.

Sosiaalinen pääoma ja mielenterveys

Terveyden edistämistyössä otetaan usein huomioon vain ihmisen fyysinen pääoma sekä osaamispääoma. Mielenterveyden edistämistyössä painoarvoa saa ennen kaikkea sosiaalinen pääoma (McKenzie ja Harpham 2006). Sosiaalinen pääoma muotoutuu lähiyhteiskunnastamme, sosiaalisesta verkostosta, säännöistä sekä keskinäisestä luottamuksesta, jotka mahdollistavat yhteistoiminnan yhteisen hyvän puolesta. Tutkimus on osoittanut, että sosiaalinen pääoma on yhteydessä taloudelliseen kasvuun, vähentyneeseen rikollisuuteen, sosiaaliseen koheesioon sekä parempaan mielenterveyteen.

Mielenterveyden edistämisen tehokkaat interventiot

Arviointitutkimus on osoittanut, että väestön mielenterveyttä voidaan edistää erilaisilla toimenpiteillä (Doughty 2005).

Seuraavanlaiset mielenterveyden edistämisen toimenpiteet ovat näyttöön perustuvia, eli perustuvat arviointiutkimuksiin, joissa on käytetty verrokkiryhmiä:

• Kotikäynnit raskaana olevien yksinhuoltajien ja pienten lasten äitien luona (katso alla).
• Mielenterveyden häiriöistä kärsivien ihmisten mukaan ottaminen työelämään.
• Organisaatiotason toimenpiteet stressin vähentämiseksi ja mielenterveyden edistämiseksi työelämässä.
• Kouluissa toteutettavat mielenterveyden edistämisohjelmat (katso alla).
• Kiusaamisen vähentämiseen tähtäävät yhteisöohjelmat.
• Ohjelmat, joilla kannustetaan yhteisölliseen osallisuuteen (katso alla).
• Mielenterveyden ensiapukurssit.
• Mini-interventio alkoholin käytön vähentämiseksi.
• Työttömille suunnatut vertaistukiryhmät.
• Ohjelmat ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitojen parantamiseksi parisuhteessa.
• Stressin vähentämiseen tähtäävä ryhmätoiminta
• Ikäihmisten yksinäisyyttä ehkäisevät ryhmät ja vapaaehtoistyö.
• Asumisympäristön parantamiseen tähtäävät toimenpiteet (katso alla).

EsImerkkejä menestyksekkäistä ohjelmista

Mielenterveyden edistämistyössä keskeisessä osassa ovat varhaiset interventiot, joiden tavoitteena on tukea tervettä psyykkistä kehitystä. Raskaana oleviin yksinhuoltajiin ja pienten lasten äiteihin kohdistettu kotikäyntiohjelma (Olds 2002) on osoittanut selkeitä myönteisiä vaikutuksia sekä lapsilla että äideillä. Ohjelma on vähentänyt lapsiin kohdistuvaa pahoinpitelyä ja sosiaaliavun tarpeen määrää sekä lasten pitkäaikaisseurannassa myös rikollisuutta, huumeidenkäyttöä ja irtosuhteiden määrää teini-iässä.

Monet kouluissa toteutettavat ohjelmat ovat osoittaneet edistävän mielenterveyttä. Itsetuntoa vahvistavien, koulukiusaamista vähentävien ja emotionaalista toimintakykyä kohentavien kouluohjelmien on todettu edistävän mielenterveyttä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon "Positive Youth Development" -ohjelma (Caplan ym. 1992), joka vahvistaa sosiaalista toimintakykyä ja kykyä kieltäytyä alkoholista ja huumeista.

Ala-arvoiset asumisolot ovat kytköksissä mielenterveyden ongelmiin. Meta-analyysissa, joka tehtiin 18:sta eri tutkimuksesta (Thomson ym. 2001) todettiin asumisoloja parantavilla toimenpiteillä olleen vaikutusta myös mielenterveyteen. Tehtyjen parannusten jälkeen asukkaat raportoivat mielenterveyden kohentuneen sekä osallistumisen lisääntyneen. Yksi tutkimuksista osoitti mielen hyvinvoinnin lisääntyvän sitä enemmän, mitä suurempia parannuksia asumisoloihin tehtiin.

Myös yhteisöllisyyttä tukevia, osallisuutta vahvistavilla, sosiaalista vastuuta kehittävillä ja voimaannuttavilla ("empowerment") interventioilla on todettu olevan hyviä vaikutuksia mielenterveyteen. Yksi tunnettu esimerkki on tutkimus alkujaan amerikkalaisesta "Communities that Care" -ohjelmasta, joka perustuu lähiympäristön aktivointiin väkivallan vähentämiseksi (Hawkins ym. 2002). Ohjelma perustuu monimuotoisiin panostuksiin eri tasoilla (lähiyhteiskunta, koulut, perheet ja yksilöt). Ohjelman on todettu vähentävän nuorten käyttäytymishäiriöitä, tukevan vanhemmuutta sekä vähentävän kouluongelmia ja rikollisuutta.

Kirjallisuus

Bradburn N.M., Caplovitz D. Reports on happiness. Chicago: Aldine Publishing Company, 1965.

Caplan M., Weissberg R.P., Grober J.S., Sivo P.J. Social competence promotion with inner-city and suburban young adolescents: Effects on social adjustment and alcohol use. J Consult Clin Psychol 1992;60:56-63.

Doughty C. The effectiveness of mental health promotion, prevention and early intervention in children, adolescents and adults. NZHTA Report 2005; 8(2). http://nzhta.chmeds.ac.nz/publications/finalmhp7_05.pdf

Harjajärvi M., Pirkola S., Wahlbeck K. Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa. MERTTU-tutkimuksen palvelukatsaus. Acta 187. Helsinki: Suomen Kuntaliitto ja Stakes, 2006. http://groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/AA8D982E-DDB4-455F-AD51-880AD50791A5/0/187merttuverkkoon.pdf

Hawkins D., Catalano R., Arthur M. Promoting science-based prevention in communities. Addict Behav 2002;27:951-976.

Heiskanen T., Salonen K., Kitchener B., Jorm A. Handbok i psykiska första hjälpen. Vasa: Österbotten-projektet, 2006. http://www.pohjanmaahanke.fi/Default.aspx?id=499183

McKenzie K., Harpham T. (red). Social Capital and Mental Health. London: Jessica Kingsley Publishers, 2006.

Olds D.L. Prenatal and infancy home visiting by nurses: from randomised trials to community replication. Addict Behav 2002;3:1153-1172.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyden edistämisen laatusuositus. Julkaisuja 2006:19. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2006.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/09/pr1158139777250/passthru.pdf

Thomson H., Petticrew M., Morrison D. Health effects of housing improvement: systematic review of intervention studies. BMJ 2001;323:187-190.

World Health Organization. Promoting mental health: concepts, emerging evidence, practice: Summary report. Geneve: World Health Organization, 2004.
http://www.aihi.unimelb.edu.au/pdf/publications/promotingMentalHealth.pdf.