Lasten ja nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen muutoksista ja avun tarpeesta kouluampumisen jälkeen

Tytti Solantaus, lastenpsykiatri, tutkimusprofessori, THL

Yleisiä asioita
Välittömiä reaktiota ja oireita, jotka ilmenevät eri tavoin eri ikäkausina
Takaumissa pahan kokemus toistuu
Avun tarve
Yhteenveto

Yleisiä asioita

1. Järkyttäviin tapahtumiin reagoiminen on luonnollista. Reaktiot saattavat syntyä pienellä viiveellä, koska tilanteen vakavuus ymmärretään hitaasti. Vähitellen oireet sitten alkavat lieventyä, mutta jokainen lapsi ja nuori tarvitsee heti alusta alkaen ymmärrystä ja tukea aikuisilta. Nuoruusiässä ja nuoressa aikuisuudessa tarvitaan tukea myös ystäviltä, omalta ryhmältä ja mahdolliselta seurustelukumppanilta tai puolisolta.
   
2. Reagoinnin ja oireilun muodot riippuvat iästä, kunkin persoonallisesta tavasta reagoida ja toimia sekä myös ympäristöstä. Ahdistus ja masennus ilmenevät enemmän kotona ja lähiympäristössä kun taas sosiaaliset ongelmat kodin ulkopuolella. Oireiden skaala on suuri ja ihminen voi reagoida hyvin moninaisesti. Oireet voivat jäädä myös muilta piiloon, jos ihminen sulkeutuu. Eri ikäkausina painottuvat erityyppiset oireet.
   
3. Psykiatrisen avun tarve syntyy yleensä oireiden rajuudesta, pitkittymisestä tai niiden ilmaantuessa uudelleen oireettoman vaiheen jälkeen, sekä niiden vaikutuksesta arkielämään. Jos on epävarmuutta siitä, pitääkö toimia, on paras toimia: kerätä lapsen tai nuoren verkosto yhteen miettimään yhdessä hänen kanssaan, mikä tilanne on ja mitä pitäisi tehdä. Pienen lapsen on vaikea olla mukana kokouksissa, mutta hänen mielipiteensä voidaan kysyä kahden kesken ja tuoda ne sitten kokoukseen.
   
4. Itsetuhoisuus ja väkivallalla uhkaaminen kertovat välittömän kriisiavun tarpeesta. Tällaisen lapsen/nuoren/nuoren aikuisen ympärille on välittömästi rakennettava suojaverkko, jossa ovat hänen läheisensä, opettajat ja oppilas/opiskelijahuoltotyöryhmä sekä myös psykiatrinen asiantuntija ja tarvittaessa poliisi.
   
5. Olisi hyvä, jos opettaja kertoisi oppilaille mitä mahdollisia reaktioita ja kokemuksia voi tällaisen tilanteeseen liittyä. Monet psyykkiset reaktiot ovat pelottavia, kun ihminen ei itse halua eikä hallitse niitä. On helpottavaa tietää, että kyseiset tuntemukset voivat jopa kuulua asiaan, että muillakin on niitä ja että niistä on hyvä kertoa läheisille aikuisille ja puhua myös ystävien kanssa. Ne eivät tarkoita mielen sairauksia. Avoin puhuminen ja keskustelu psyykkisistä ongelmista tekee mahdolliseksi ymmärtää omia ja ystävien reaktioita ja hakea apua tai kannustaa toista hakemaan apua tarvittaessa.
   
6. Aikuisilla itsellään voi myös olla vastaavia oireita. Vertaistuki - muut vanhemmat, opettajat ja päivähoitajat, oma puoliso ja ystävät - ovat kaikki silloin ensiarvoisen tärkeitä. Oireiden pitkittyessä on haettava apua mielenterveyden ammattilaisilta. Apua kannattaa hakea herkästi silloin, kun mitään vertaistukea ei ole saatavilla.
   
7. Tiedotusvälineet jatkavat ampumistapahtuman käsittelyä pitkään. On luonnollista olla niistä kiinnostunut. On kuitenkin hyvä rajoittaa sekä omaa että lasten ja nuorten tiedotusvälineiden seuraamista. Mieli voi juuttua tapahtumiin, eikä tavallinen elämä pääse valtaamaan alaa. On erityisen tärkeätä pitää huolta siitä, että elämä sisältää myös muita asioita. Lapsille ja nuorille on tärkeä kertoa, miksi tiedotusvälineitten seuraamista on hyvä rajoittaa.

Välittömiä reaktiota ja oireita, jotka ilmenevät eri tavoin eri ikäkausina

• säikähtely, arkuus, pelot, ahdistus
• tkuisuus, alakulo, masentunut mieli ja aloitekyvyn puute
• hiljeneminen, vetäytyminen, eristäytyminen
• ärtyisyys, kiukkuisuus, aggressiivisuus, raivokohtaukset,
• riidat sisarusten, ystävien ja puolisoiden kesken
• pulputtava puhe, joka poikkeaa henkilön normaalista tavasta puhua
• takaumat
• lisääntynyt läheisyyden tarve: takertuminen vanhempaan, opettajaan, kumppaniin; vaikeus lähteä kotoa ja mennä päivähoitoon/ kouluun/työhön
• unen häiriöt, haluttomuus mennä nukkumaan, vaikeus nukahtaa, painajaiset, heräily yöllä
• keskittymiskyvyn puute, vaikeus kuunnella toista, vaikeus keskittyä leikkeihin, läksyihin, työhön tai esimerkiksi kirjan tai lehden lukemiseen
• leikki tuhoisaa ja tavallista rajumpaa, leikki katkeilee tai estyy, lapsi rikkoo muiden leikkejä.
• mieleen tunkevat väkivaltaiset mielikuvat, lisääntyvä kiinnostus väkivaltapeleihin, juuttuminen väkivaltaisiin media yms sisältöihin,
• erityisesti nuoruusikäisillä poissaolot kotoa sekä päihteiden käyttö

Kaikissa näissä tilanteissa tulisi vanhempien ja opettajien olla yhteydessä keskenään, jotta lapsen ja nuoren tilannetta voitaisiin seurata riittävästi. Lapset tuovat tiettyjä asioita esille kotona, toisia taas koulussa. Oppilashuoltoon kannattaa ottaa yhteyttä pienistäkin lapsen tai nuoren oireista. Itsetuhoisuuteen, väkivaltaan ja päihteiden käyttöön tulee aina reagoida välittömästi.

Takaumissa pahan kokemus toistuu

Takaumilla tarkoitetaan vaikean tapahtuman jälkiseurauksena syntynyttä, äkillisesti mielen valtaavaa pahaa elämystä. Takauma on usein välähdyksenomainen kuva tai tunnelma, joka tulee ja menee nopeasti. Kokemus on hyvin elävä, aivan kuin joutuisi jälleen kaiken pahan keskelle. Takaumat kertovat, että ihminen on kokenut jotain sellaista, mitä mieli ei ole pystynyt käsittelemään. Takaumat voivat syntyä itse koetusta traumasta tai toiseen kohdistuvan trauman näkemisestä elävässä elämässä, televisiossa tai videolla. Takaumia esiintyy kaikenikäisillä.

Takaumat tulevat yleensä täysin yllättäen. Ne ovat pelottavia ja keskeyttävät sen, mitä ihminen on tekemässä: Lapsi lopettaa leikin itkuun tai raivon purkaukseen ja koululainen 'putoaa' yhtäkkiä omiin maailmoihinsa, keskittyminen katkeaa, tulee odottamaton itku tai pelkotila.

Lasten ja nuorten voi olla vaikea kertoa tai kuvata, mitä on tapahtunut. Takauma-kokemus on nopea, eikä pieni lapsi useinkaan ymmärrä mistä on kysymys. Varttuneempi voi luulla että 'nyt mä tuun hulluksi' ja varoa viimeiseen asti kertomasta muille. Tieto takaumien mahdollisuudesta helpottaa.

Avun tarve

Jos yllä olevat reaktiot ja oireet ovat hyvin vahvoja, pitkittyvät ja/tai alkavat haitata arkielämää, on välttämätöntä harkita lisäavun järjestämistä.

Jos lapsella tai nuorella on ollut jo aikaisemmin psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi masennusta, itsetuhoisuutta, pelkoja, ahdistusta, pakko-oireita, päihteiden käyttöä tai taipumusta väkivaltaan, hänen tilannettaan on seurattava erityisen huolella. On varmistettava heti, että hoitokontakti on kunnossa. Jos hoito on jo lopetettu, on lapsi tai nuori saatettava hoitoon heti, kun hän alkaa oireilla uudelleen. Erityinen vaara liittyy vakavaan masennukseen, itsetuhoisuuteen ja väkivaltataipumukseen.

Jos lapsi alkaa leikkiä lisääntyvästi väkivallalla ja nuori viehtyä enemmän ja enemmän väkivaltamateriaaleista, on se vakavasti otettava ongelma. Se kertoo traumareaktion vaikeudesta ja yrityksestä selvitä siitä toistamalla traumaa tai ehkä samaistumalla (näennäisesti) vahvaan ja voimakkaaseen.

Yhteenveto

On luonnollista, että vaikeat asiat vaikuttavat ihmisiin. Lapset ja nuoret ovat herkempiä reagoimaan kuin aikuiset. Itseen tai toiseen kohdistuva väkivalta on yksi vaikeimmista trauman muodoista. Viime aikoina on ymmärretty, että väkivallan näkeminen myös televisiosta voi olla traumaattista erityisesti lapsille ja nuorille.

Lapsen ja nuoren reagointi on myös viesti aikuisille. Kaikki lapset ja nuoret, ihmiset ylipäätään, tarvitsevat läheisten ja oman verkoston tukea vaikeiden kokemuksien yhteydessä. Tarvitaan sekä herkkyyttä, että aikaa ja halua olla toisen saatavilla. Yhdenkään lapsen, nuoren tai aikuisen tuntemuksia ja hätää ei tulisi mitätöidä.

Aikuisten on oltava herkkiä myös itselleen ja toisilleen. Kukaan vanhempi tai lasten ja nuorten kanssa työskentelevä ei voi välttyä ajatukselta, että mitä jos se olisi tapahtunut meillä. On tärkeää huolehtia omasta, koko perheen ja työyhteisön voinnista. Jos itse voi huonosti, ei pysty olemaan herkkä muillekaan. Työyhteisön tehtävänä on tukea toinen toisiaan ja auttaa työtovereita hakemaan tarvittaessa apua.

On hyvä tietää, että traumakokemuksista on mahdollista selvitä hyvin. Suurin osa lapsista ja aikuisista tulee autetuksi omaisten ja muun lähiympäristön tuella. Pahemmin kärsiville on saatavissa ammattiapua. Tiedämme myös, että hoitotulokset ovat hyvät.

Aiheeseen liittyvää

Tietoa työntekijöille ja vanhemmille kouluampumisen käsittelyyn

Kouluampumisen käsittely kodeissa, varhaiskasvatuksen piirissä sekä kouluissa ja oppilaitoksissa